Muutosta vai kasvamista??

Blogia ei taaskaan ole tullut kirjoiteltua. Tästä pahoittelut niille jotka ovat joutuneet odottamaan taas aivan liian kauan.

Tää blogi varmaankin on yksi viimeisimmistä mitä tuun vaihtoon liittyen kirjoittamaan, sillä onhan se niin, että aika on kulunut aivan liian nopeasti ja paluu Suomeen lähestyy kiireen vilkkaan.

Tämän julkaisun kirjoittamista olen luultavasti yrittänyt vältelläkkin. Tämän kun julkaisen, niin lähtö rupeaa oikeasti lähestymään. En sano ettenkö haluaisi tulla kotiin.
 KYLLÄ HALUAN.

Mutta nyt asialla on toinenkin puoli. Mahtava vuosi, uudet ystävät ja kokemukset sekä kaikki vastaava tarkoittaa sitä, että nyt minulla on nyt kaksi kotia. Joten pitää hyvästellä ihmiset täällä, eikä oikein tiedä milloin sitä heidät tapaa uudelleen, vai tapaako ollenkaan. Ja minä todella vihaan hyvästejä. Tuntuu, ettei sitä koskaan saa sanottua ja toimitettua sitä samaa tunnetta ja merkitystä minkä haluaisi kun toiselle joutuu sanomaan hei hei. Mutta yritän ajatella, etten sano "Good bye" vaan sanon "See you later".

Paluu kyllä jännittää. Sitä on jännä nähdä, että miten ihmiset ovat muuttuneet/kasvaneet ja että miten itse sopeudun porukan mukaan. On sitä kuitenkin vuoden aikana ehtinyt Suomessakin tapahtua paljon. Koulu on muuttanut, luokka on muuttunu, ihmiset kasvaneet ja rutiinit on muuttuneet, ryhmä dynamiikka koulussa ja palokunnassa ja muissakin harrastuksissa on voinut muuttua.... On muuttujia. Niitä tuntuu olevan aivan liikaa. Samalla järki sanoo ettei muuttujia loppujen lopuksi olekkaan niin paljoa, ja jos on, niin ei niistä kannata murehtia.
Onneksi sauna ja ruisleipä ovat kuitenkin aina ja ikuisesti samoja hyviä turvallisia muuttumattomia tuttuja :P

Vuoden aikana olen tullut ymmärrykseen että muutos on väistämätön. Mutta muuttumisen ei tarvitse olla huono asia. Muutosta tapahtuu koko ajan. Se on kasvamista.
Ei sitä noin vaan muututa.... muuttuminen kuulostaa niin negatiiviselta. Lainaten ystäväni sanoja, vaihtari Suomesta Mexicoon;

" I didn't change, I just learned. And learning isn't changing, it's growing up."

On erittäin mielenkiintoista nähdä kuinka paljon on tullut vuoden aikana opittua- kasvettua.

Sitähän sanotaan vaihtarien piirissä ainakin, että "Exchange isn't year in a life, it is a life in year"
Ja tämä on aivan totta, viime elokuussa kaikki piti aloittaa aivan uudelta pohjalta. Ketään en tuntenut. Kukaan ei tuntenut minua. Uusi kaupunki. Uudet tavat. Ruoka kulttuuri. Koulu. Urheilu. Ilmasto.
Lista on pitkä ja loputon. Pääsin aloittamaan aivan alusta ilman mitään oletuksia ja elänyt erilaista elämää.


Huomaan jo nyt, että vuodessa olen oppinut paljon. Koulu mielessä ei tämä vuosi ole merkinnyt arvosanojen ja suoritusten perusteella mitään, joten tavallaan heitin hukkaan yhden lukuvuoden. Kuitenkin voin jo nyt sanoa, että vuodessa opin enemmän kuin olisin koulussa voinut kuluneen vuoden aikana oppia koskaan. Yksittäisiä oppeja on vaikea vielä sanoa, mutta kuuleman perusteella kotiin palattua ja arkeen sopeuduttua on helpompi huomata missä sitä on ihmisenä tullut kasvettua.

Sitä tossa aikasemmin pohdinkin jo, että sopeutuuko porukkaan. Ymmärtäälö ihmiset ja ymmärränkö minä muita samalla tapaa kuin ennen. Jo nyt pyydän anteeksi kaikilta, että tulevana vuonna tulen varmasti aloittamaan lauseeni liian monta kertaa; "viime vuonna sitä ja tätä", "canadassa sitä ja tätä" tai "kun mä olin vaihdossa...".

Tässä oon jutellu parin muun vaihtarin ja muutaman muun kaverin jotka olivat vaihdossa kanssa ja tullutkin ymmärrykseen, että on asioita jotka eivät välttämättä aukea kaikille samalla tapaa kuin vaihtareille. Onneksi en tässäkään veneessä ole yksin. Tukena tälläisinäkin päivinä minulla on onneksi vanhat tutut, jotka lähtivät vaihtoon sekä uudet tutut joihin on päässy tutustumaan vuoden aikana.  Ja ensi vuonna toivottavasti pääsen liittymään Rotex toimintaan. Tavallaan isos toimintaa rotari vaihtareille.
 Sekä tottakai liittymään takas vanhoihin aktiviteetteihin sekä nyt olisi listalla myös toivottavasti rugbyn pelaaminen Suomessa.

 Ihan ei kuitenkaan vielä ole iskeny se että lähtö on jo lähellä ja pääsee tapaaman kaikki tärkeät ihmiset Suomessa ja ,että pääsee kulkemaan taas samoja tuttuja reittejä, kiroilee kun bussit ei kulje ja kärsimään jälleen elämän realiteetin tuomasta stressistä :D sitähän ei täällä juuri ole ollut.
Mutta ilolla täältä kuitenkin sinne ensimmäiseen kotiin tullaan :)
Muutos on hyvästä vaikkei se aina helppoa olekkaan :)

Nähdään iiihan kohta! Laskuri tikittää, olkaa varuillanne kohta täystuho on taas alueella ja vaara on jälleen todellinen >:D

~Jese