sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Life is good!


Heipparallaa!!
Vähän päivittämään tässä kuulumisia... Ihan alkuun sanon yksinkertaisesti ja lyhyesti, että elo on loistavaa! Life is good!
Viimeisen kahden kuukauden aikana on jälleen ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Kevät jo puskee päälle ja pääseen taas hiippailee pihalla t-paidassa ja shortseissa. Ulkona treenaaminen ja urheilu ei enään rajotukkaan lasketteluun, vaan oonki päässy pyöräilemään ja kokeilemaan uutta harrastusta (siitä kohta lisää).

Miksei sitä sitten ole tullut kirjoiteltua??  -- Totta puhuen ei sitä syytä muuta ole kuin, että ollut suhteellisen kiireinen ja silloin kun en ole mitään tehnyt on laiskuus iskeny.


Tässä muutamasta ehkä merkittävimmistä/muistiin painuvammista tapahtumista seuraavaksi pientä selostusta ja toivottavasti muutama valokuvakin.




Eli alotetaan vaikkapa mun vierailusta paikallisen lääkärikopterin varikolle:


Elikkäs niille, jotka ei mua tiiä ihan hirmu hyvin nii mun haaveena on ollu jo hyvinkin pitkään, että jonain päivänä työskentelisin pelastushelikopterissa. Täällä yks kaveri- Jeremy- johon tutustuin jenkki fudiksessa kuuli tästä, ja ilmeni ,että hänen isänsä työskentelee paikallisessa kopterissa ensihoitajana.


Kanadan versio Suomen Finn-Hemsistä on STARS (Shok Trauma Air Rescue Society). Lähin varikko sijaitsee Calgaryn lentokentällä, jonne suuntasimmekin eräänä perjantai iltapäivänä.


Lentämään en valitettavasti päässyt, mutta molemmat kopterit pääsin chekkaamaan, näkemään kaiken kyydissä olevan kaluston, oppimaan pikkusen paikallisesta tavasta toimia ja myöskin pukemaan miehistön varusteet päälle. Uskoa saattaa, että olo oli kuin pikkusena joulukuusen äärellä.





Pääsin mä vetään päälle myös ensihoitajien kamat ja kypärän! Fiilis oli kyl aevan mahtava ja kyllähä motivaatiota kouluunkin tuntuu taas olevan!


Seuraavassa neljän kuvan sarjassa näkyy ensin kaksi kuvaa missä on STARS:ien uusi AugustaWestland AW139 helikopteri ensin ulkopuolelta ja sitten sisältä. Ja seuraavissa on sitten heidän vanha edelleen käytössä oleva Eurocopter BK117.



 Suurin ero on varmasti työtila. AW139:ssä mahtuu sisään pahimmassa tapauksessa: kaksi pilottia (toimimaan täysin häiriöittä), kaksi lääkäriä ja kaksi potilasta ja edelleen olisi työ tilaa.
Kuvasta näkyy, että tila jo ilman potilasta BK117:ssä on huomattavasti rajoittuneempi.
AW139 on myöskin nopeampi, kattaa laajemman alueen ja muutenkin miellyttävämpi kuuleman mukaan. Joten oli aivan uskomatonta päästä noinkin lähelle aivan uusinta uutta edustavaa kopteria.


Kopteri oli niin uusi, että vanhaa pitää vielä käyttää aktiivisesti sillä kaikilla piloteilla ei ole vielä tarpeeksi montaa lentoharjoitustuntia alla että AW139 voisi olla täydessä käytössä.









Niin ja lykättiinhän mut kiinni myös sitten kopterin laitteiseenkin tottakai! Kateltiin pulssia, saturaatiota ja verenpainetta ja muutama muukin testi tehtiin siinä tunnelman vuoksi. Koko ajan Jeremyn isä selitteli mitä hienouksia kopterin kalustoon kuulu.... Ja minähän kuuntelin silmät pyöreenä ja suu ammolla :D







Ja kun aikaa oli niin pääsin vielä kokeilee intubointia STARS:ine treeni tilassa. On se jännää, ja saas nähä jos tätä joskus pääsis ammatikseenkin tekemään :)







Toinen tällänen isompi kuuluminen on varmaankin meidän musikaali.


Eli mun lukion taidelinja teki musikaali esityksen mihin päätin osallistua. 6kk sen eteen työskenneltiin ja lopultahan se kokoon satiin. Mun rooli oli sellanen semi "iso" muutama vuorosana ja sit vaan tuki hahmona ja kuoron/tausta joukon osana. Joka tanssiin missä kundit tanssi mut kyl sit laitettiin, et lava aikaa kyllä irtosi. Kokonaisuudessaan näytteliöitä oli 58+ live musiikkia soittanut bändi n.15 ja lavastuksen ja tekniikan hoitaneent oppilaat. Eli produktiossa oli mukana varmaan lähemmäs 90 oppilasta + 4 opettajaa.


Musikaalin nimi oli Curtains. Oikeidet oli ostettu Broadwayltä ja todella "ammattimaisesti" me saatiin homma kasaan. 6 esitystä ja n. 1000 katsojaa yhteensä.


Story line:sta sen verran että musikaali oli musikaali musikaalista jossa tapahtui murha ja murha mysteerin selvittämisestä. Eli tunnetta ja tuisketta lavalla olikin :)





Kyllä, meikit naamaan ja lavalle kävi meikäläisenkin tie.








Yllä olevassa kuvassa on produktion pojat ja alla tytöt.



Ja niin meidän loistava bändimme, joka työskenteli kovalla panoksella ja kyllähän porukka osaa soittaa!


  Ja vielä koko poppoon yhteis kuva! THANK YOU EVERYONE!


Ja tässä kuvassa vielä production ohjaava opettaja ja mun ilmasutaidon maikka :)
Ja vielä sellanen extra host äiti/stage mom. Pitää huolen että käyttäydyn koulussakin :D


Ainiin! Alkoha tässä rugbykin. eli kun nyt sit kaikkee pitää kokeilla niin ajattelin et jenkki fudiksen jatkoks sopii sopivasti tää rugby. Ihan ei oo vielä käsitystä miten peli toimii, mutta hauskaa on tähän asti ollut. Jos joku laijista tietää saa mulle kyllä valaista mitä flanker tekee ja mihin pitäisi keskittyä kentällä :D

Kuvia mulla ei vielä valitettavasti ole, mutta ei huolta kyllä niitä tulee kunhan nyt vain ehtii :D


Mitäs muuta tässä onkaan ehtinyt tekemään. Melkein joka päivä sitä on ollut jotain tekemässä. Oma tavote oli vaihtoon lähtiessä osallistua mahdollisimman paljon kaikkeen.  Seuraavaksi vähän otoksia matkan varrelta :)

Päätin leipoo vähän kodin tuotoksia :) Tässä meikäläisen korvapuustit


Niin ja Jessicakin kävi kylässä. Oli kyllä aivain mahtii nähä piiitkästä aikaa :) Kuvassa onkin sitten koko mun tän hetkinen host perhe. Peter & Ana ja sit siskot Mila 9v. ja Sarah 7v.
Ja tässä on sit taas tän hetkinen eläin otus joka pitää seuraa :D


Niin ja kävinhän mää parturissakin. Mut eipä huolta kyl mun pehko vielä tallella on :D 2 tuumaa mä annoin ottaa pois. 

Ja onhan mun hostit ymmärtäny vaihtarin tarkoituksen.... hyvää työvoimaa :D jjuu asensin uudet laatat  eteiseen tän viikon aikana. Kyl siitä ihan ok jälkeä vissiin tuli kun ruokaa edelleen saa.
Saa nähä mitä mä seuraavaks pääsen tekemään :D mut ei huolta vapaaehtoisesti tätä teen ettei mua täällä orjuuteta :D 


Ja niinkuin koko talven niin onhan tässä rinteeseenkin taas suksilla ehtinyt. Täl kertaa olin reisussa saksalaisen vaihtarin ja hänen hostien kanssa. Vähän päätin käydä kiipeilee kevät lumessa ja hakemassa uusia linjoja laskemiseen, ja on se sanottava että keväiset vuoret on jotain mitä kyllä tulen ikävöimään.















Mutta kaikin puolin elämä hymyilee ja elossa ollaan :) 
Kiitoksia jälleen lukioille kärsivällisyydestä, yritän kovasti parantaa tapani, mutta ei tää kirjottaminen mulle ihan helppoo oo! :D


Kuulumisiin!!