Muutosta vai kasvamista??

Blogia ei taaskaan ole tullut kirjoiteltua. Tästä pahoittelut niille jotka ovat joutuneet odottamaan taas aivan liian kauan.

Tää blogi varmaankin on yksi viimeisimmistä mitä tuun vaihtoon liittyen kirjoittamaan, sillä onhan se niin, että aika on kulunut aivan liian nopeasti ja paluu Suomeen lähestyy kiireen vilkkaan.

Tämän julkaisun kirjoittamista olen luultavasti yrittänyt vältelläkkin. Tämän kun julkaisen, niin lähtö rupeaa oikeasti lähestymään. En sano ettenkö haluaisi tulla kotiin.
 KYLLÄ HALUAN.

Mutta nyt asialla on toinenkin puoli. Mahtava vuosi, uudet ystävät ja kokemukset sekä kaikki vastaava tarkoittaa sitä, että nyt minulla on nyt kaksi kotia. Joten pitää hyvästellä ihmiset täällä, eikä oikein tiedä milloin sitä heidät tapaa uudelleen, vai tapaako ollenkaan. Ja minä todella vihaan hyvästejä. Tuntuu, ettei sitä koskaan saa sanottua ja toimitettua sitä samaa tunnetta ja merkitystä minkä haluaisi kun toiselle joutuu sanomaan hei hei. Mutta yritän ajatella, etten sano "Good bye" vaan sanon "See you later".

Paluu kyllä jännittää. Sitä on jännä nähdä, että miten ihmiset ovat muuttuneet/kasvaneet ja että miten itse sopeudun porukan mukaan. On sitä kuitenkin vuoden aikana ehtinyt Suomessakin tapahtua paljon. Koulu on muuttanut, luokka on muuttunu, ihmiset kasvaneet ja rutiinit on muuttuneet, ryhmä dynamiikka koulussa ja palokunnassa ja muissakin harrastuksissa on voinut muuttua.... On muuttujia. Niitä tuntuu olevan aivan liikaa. Samalla järki sanoo ettei muuttujia loppujen lopuksi olekkaan niin paljoa, ja jos on, niin ei niistä kannata murehtia.
Onneksi sauna ja ruisleipä ovat kuitenkin aina ja ikuisesti samoja hyviä turvallisia muuttumattomia tuttuja :P

Vuoden aikana olen tullut ymmärrykseen että muutos on väistämätön. Mutta muuttumisen ei tarvitse olla huono asia. Muutosta tapahtuu koko ajan. Se on kasvamista.
Ei sitä noin vaan muututa.... muuttuminen kuulostaa niin negatiiviselta. Lainaten ystäväni sanoja, vaihtari Suomesta Mexicoon;

" I didn't change, I just learned. And learning isn't changing, it's growing up."

On erittäin mielenkiintoista nähdä kuinka paljon on tullut vuoden aikana opittua- kasvettua.

Sitähän sanotaan vaihtarien piirissä ainakin, että "Exchange isn't year in a life, it is a life in year"
Ja tämä on aivan totta, viime elokuussa kaikki piti aloittaa aivan uudelta pohjalta. Ketään en tuntenut. Kukaan ei tuntenut minua. Uusi kaupunki. Uudet tavat. Ruoka kulttuuri. Koulu. Urheilu. Ilmasto.
Lista on pitkä ja loputon. Pääsin aloittamaan aivan alusta ilman mitään oletuksia ja elänyt erilaista elämää.


Huomaan jo nyt, että vuodessa olen oppinut paljon. Koulu mielessä ei tämä vuosi ole merkinnyt arvosanojen ja suoritusten perusteella mitään, joten tavallaan heitin hukkaan yhden lukuvuoden. Kuitenkin voin jo nyt sanoa, että vuodessa opin enemmän kuin olisin koulussa voinut kuluneen vuoden aikana oppia koskaan. Yksittäisiä oppeja on vaikea vielä sanoa, mutta kuuleman perusteella kotiin palattua ja arkeen sopeuduttua on helpompi huomata missä sitä on ihmisenä tullut kasvettua.

Sitä tossa aikasemmin pohdinkin jo, että sopeutuuko porukkaan. Ymmärtäälö ihmiset ja ymmärränkö minä muita samalla tapaa kuin ennen. Jo nyt pyydän anteeksi kaikilta, että tulevana vuonna tulen varmasti aloittamaan lauseeni liian monta kertaa; "viime vuonna sitä ja tätä", "canadassa sitä ja tätä" tai "kun mä olin vaihdossa...".

Tässä oon jutellu parin muun vaihtarin ja muutaman muun kaverin jotka olivat vaihdossa kanssa ja tullutkin ymmärrykseen, että on asioita jotka eivät välttämättä aukea kaikille samalla tapaa kuin vaihtareille. Onneksi en tässäkään veneessä ole yksin. Tukena tälläisinäkin päivinä minulla on onneksi vanhat tutut, jotka lähtivät vaihtoon sekä uudet tutut joihin on päässy tutustumaan vuoden aikana.  Ja ensi vuonna toivottavasti pääsen liittymään Rotex toimintaan. Tavallaan isos toimintaa rotari vaihtareille.
 Sekä tottakai liittymään takas vanhoihin aktiviteetteihin sekä nyt olisi listalla myös toivottavasti rugbyn pelaaminen Suomessa.

 Ihan ei kuitenkaan vielä ole iskeny se että lähtö on jo lähellä ja pääsee tapaaman kaikki tärkeät ihmiset Suomessa ja ,että pääsee kulkemaan taas samoja tuttuja reittejä, kiroilee kun bussit ei kulje ja kärsimään jälleen elämän realiteetin tuomasta stressistä :D sitähän ei täällä juuri ole ollut.
Mutta ilolla täältä kuitenkin sinne ensimmäiseen kotiin tullaan :)
Muutos on hyvästä vaikkei se aina helppoa olekkaan :)

Nähdään iiihan kohta! Laskuri tikittää, olkaa varuillanne kohta täystuho on taas alueella ja vaara on jälleen todellinen >:D

~Jese                

Life is good!

Heipparallaa!!
Vähän päivittämään tässä kuulumisia... Ihan alkuun sanon yksinkertaisesti ja lyhyesti, että elo on loistavaa! Life is good!
Viimeisen kahden kuukauden aikana on jälleen ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Kevät jo puskee päälle ja pääseen taas hiippailee pihalla t-paidassa ja shortseissa. Ulkona treenaaminen ja urheilu ei enään rajotukkaan lasketteluun, vaan oonki päässy pyöräilemään ja kokeilemaan uutta harrastusta (siitä kohta lisää).

Miksei sitä sitten ole tullut kirjoiteltua??  -- Totta puhuen ei sitä syytä muuta ole kuin, että ollut suhteellisen kiireinen ja silloin kun en ole mitään tehnyt on laiskuus iskeny.

Tässä muutamasta ehkä merkittävimmistä/muistiin painuvammista tapahtumista seuraavaksi pientä selostusta ja toivottavasti muutama valokuvakin.



Eli alotetaan vaikkapa mun vierailusta paikallisen lääkärikopterin varikolle:

Elikkäs niille, jotka ei mua tiiä ihan hirmu hyvin nii mun haaveena on ollu jo hyvinkin pitkään, että jonain päivänä työskentelisin pelastushelikopterissa. Täällä yks kaveri- Jeremy- johon tutustuin jenkki fudiksessa kuuli tästä, ja ilmeni ,että hänen isänsä työskentelee paikallisessa kopterissa ensihoitajana.

Kanadan versio Suomen Finn-Hemsistä on STARS (Shok Trauma Air Rescue Society). Lähin varikko sijaitsee Calgaryn lentokentällä, jonne suuntasimmekin eräänä perjantai iltapäivänä.

Lentämään en valitettavasti päässyt, mutta molemmat kopterit pääsin chekkaamaan, näkemään kaiken kyydissä olevan kaluston, oppimaan pikkusen paikallisesta tavasta toimia ja myöskin pukemaan miehistön varusteet päälle. Uskoa saattaa, että olo oli kuin pikkusena joulukuusen äärellä.

Pääsin mä vetään päälle myös ensihoitajien kamat ja kypärän! Fiilis oli kyl aevan mahtava ja kyllähä motivaatiota kouluunkin tuntuu taas olevan!

Seuraavassa neljän kuvan sarjassa näkyy ensin kaksi kuvaa missä on STARS:ien uusi AugustaWestland AW139 helikopteri ensin ulkopuolelta ja sitten sisältä. Ja seuraavissa on sitten heidän vanha edelleen käytössä oleva Eurocopter BK117.

 Suurin ero on varmasti työtila. AW139:ssä mahtuu sisään pahimmassa tapauksessa: kaksi pilottia (toimimaan täysin häiriöittä), kaksi lääkäriä ja kaksi potilasta ja edelleen olisi työ tilaa.

Kuvasta näkyy, että tila jo ilman potilasta BK117:ssä on huomattavasti rajoittuneempi.

AW139 on myöskin nopeampi, kattaa laajemman alueen ja muutenkin miellyttävämpi kuuleman mukaan. Joten oli aivan uskomatonta päästä noinkin lähelle aivan uusinta uutta edustavaa kopteria.

Kopteri oli niin uusi, että vanhaa pitää vielä käyttää aktiivisesti sillä kaikilla piloteilla ei ole vielä tarpeeksi montaa lentoharjoitustuntia alla että AW139 voisi olla täydessä käytössä.

Niin ja lykättiinhän mut kiinni myös sitten kopterin laitteiseenkin tottakai! Kateltiin pulssia, saturaatiota ja verenpainetta ja muutama muukin testi tehtiin siinä tunnelman vuoksi. Koko ajan Jeremyn isä selitteli mitä hienouksia kopterin kalustoon kuulu.... Ja minähän kuuntelin silmät pyöreenä ja suu ammolla :D

Ja kun aikaa oli niin pääsin vielä kokeilee intubointia STARS:ine treeni tilassa. On se jännää, ja saas nähä jos tätä joskus pääsis ammatikseenkin tekemään :)

Toinen tällänen isompi kuuluminen on varmaankin meidän musikaali.

Eli mun lukion taidelinja teki musikaali esityksen mihin päätin osallistua. 6kk sen eteen työskenneltiin ja lopultahan se kokoon satiin. Mun rooli oli sellanen semi "iso" muutama vuorosana ja sit vaan tuki hahmona ja kuoron/tausta joukon osana. Joka tanssiin missä kundit tanssi mut kyl sit laitettiin, et lava aikaa kyllä irtosi. Kokonaisuudessaan näytteliöitä oli 58+ live musiikkia soittanut bändi n.15 ja lavastuksen ja tekniikan hoitaneent oppilaat. Eli produktiossa oli mukana varmaan lähemmäs 90 oppilasta + 4 opettajaa.

Musikaalin nimi oli Curtains. Oikeidet oli ostettu Broadwayltä ja todella "ammattimaisesti" me saatiin homma kasaan. 6 esitystä ja n. 1000 katsojaa yhteensä.

Story line:sta sen verran että musikaali oli musikaali musikaalista jossa tapahtui murha ja murha mysteerin selvittämisestä. Eli tunnetta ja tuisketta lavalla olikin :)

Kyllä, meikit naamaan ja lavalle kävi meikäläisenkin tie.

Yllä olevassa kuvassa on produktion pojat ja alla tytöt.

Ja niin meidän loistava bändimme, joka työskenteli kovalla panoksella ja kyllähän porukka osaa soittaa!

  Ja vielä koko poppoon yhteis kuva! THANK YOU EVERYONE!

Ja tässä kuvassa vielä production ohjaava opettaja ja mun ilmasutaidon maikka :)
Ja vielä sellanen extra host äiti/stage mom. Pitää huolen että käyttäydyn koulussakin :D


Ainiin! Alkoha tässä rugbykin. eli kun nyt sit kaikkee pitää kokeilla niin ajattelin et jenkki fudiksen jatkoks sopii sopivasti tää rugby. Ihan ei oo vielä käsitystä miten peli toimii, mutta hauskaa on tähän asti ollut. Jos joku laijista tietää saa mulle kyllä valaista mitä flanker tekee ja mihin pitäisi keskittyä kentällä :D
Kuvia mulla ei vielä valitettavasti ole, mutta ei huolta kyllä niitä tulee kunhan nyt vain ehtii :D


Mitäs muuta tässä onkaan ehtinyt tekemään. Melkein joka päivä sitä on ollut jotain tekemässä. Oma tavote oli vaihtoon lähtiessä osallistua mahdollisimman paljon kaikkeen.  Seuraavaksi vähän otoksia matkan varrelta :)

Päätin leipoo vähän kodin tuotoksia :) Tässä meikäläisen korvapuustit

Niin ja Jessicakin kävi kylässä. Oli kyllä aivain mahtii nähä piiitkästä aikaa :) Kuvassa onkin sitten koko mun tän hetkinen host perhe. Peter & Ana ja sit siskot Mila 9v. ja Sarah 7v.

Ja tässä on sit taas tän hetkinen eläin otus joka pitää seuraa :D

Niin ja kävinhän mää parturissakin. Mut eipä huolta kyl mun pehko vielä tallella on :D 2 tuumaa mä annoin ottaa pois. 

Ja onhan mun hostit ymmärtäny vaihtarin tarkoituksen.... hyvää työvoimaa :D jjuu asensin uudet laatat  eteiseen tän viikon aikana. Kyl siitä ihan ok jälkeä vissiin tuli kun ruokaa edelleen saa.

Saa nähä mitä mä seuraavaks pääsen tekemään :D mut ei huolta vapaaehtoisesti tätä teen ettei mua täällä orjuuteta :D 

Ja niinkuin koko talven niin onhan tässä rinteeseenkin taas suksilla ehtinyt. Täl kertaa olin reisussa saksalaisen vaihtarin ja hänen hostien kanssa. Vähän päätin käydä kiipeilee kevät lumessa ja hakemassa uusia linjoja laskemiseen, ja on se sanottava että keväiset vuoret on jotain mitä kyllä tulen ikävöimään.

Mutta kaikin puolin elämä hymyilee ja elossa ollaan :) 

Kiitoksia jälleen lukioille kärsivällisyydestä, yritän kovasti parantaa tapani, mutta ei tää kirjottaminen mulle ihan helppoo oo! :D

Kuulumisiin!!